Istunnasta ja sen oppimisesta sekä vaikutuksesta hevoseen

Koska kehomme on se väline jonka kautta kommunikoimme hevosen kanssa, on istunnalla valtava ja hyvin keskeinen merkitys kaikessa ratsastuksessa. Kyran sanoin: ohjat voi heittää pois ja jalat irti, mutta niin kauan kuin istumme hevosen selässä, kerromme sille painollamme – istunnallamme – aina jotain.
Koko ratsastuksen perimmäinen tavoite on hevosen mahdollisimman hyvä tasapaino, ja vain omassa tasapainossaan istuva ratsastaja voi auttaa hevosensa parempaan tasapainoon. Ratsastajan painopiste halutaan aina mahdollisimman lähelle hevosen takaosaa, pois etuosan päältä.

Istunnan oppimisen vaiheet

1. Tasapainon oppiminen
   Aloitteleva ratsastaja oppii ensin löytämään oman tasapainonsa hevosen selässä tukeutumatta jalustimiin, reisiin tai ohjiin. Tämä vaihe kestää karkeasti arvioiden pari vuotta, joskin toki yksilöllisiä eroja on paljon, ja suuri merkitys on myös sillä kuinka paljon ratsastaa. Alkuvaiheessa apujen käyttö on vielä hevosen kannalta epäselvää, ja aloittelevista ratsastajista tuntuukin usein, että hevoset eivät tottele heitä kovinkaan hyvin.
2. Liikkeisiin mukautuminen.
   Kun alustava tasapaino rupeaa löytymään, pystyy ratsastaja mukautumaan myös hevosen liikkeisiin helpommin. Tällöin apujen käyttö helpottuu ja vaikuttaminen hevoseen paranee jo selvästi.
3. Independet seat – vakaa istunta.
   Ratsastaja pystyy säilyttämään asentonsa riippumatta siitä, mitä hevonen tekee. Tällöin ratsastaja pystyy myös muokkaamaan hevosta, parantamaan sen tasapainoa, lisäämään liikelaajuuksia sekä vaikuttamaan muotoon ja kokoamisasteeseen tehokkaasti.

Istunnan ”palikat”

1. Lantio ja keskivartalo
   Lantion asento ja keskivartalon syvien lihasten tuki on kaiken a ja o. Ratsastajan lonkkanivelissä on selkeä istuva kulma, paino lepää satulassa rennosti takapuolen päällä. Jalan nivelkulmat, lonkka, polvi ja nilkka ovat pehmeät, päkiä on jalustimella rennosti, ei puristaen. Lonkat ovat auki, jolloin mukautuminen hevosen liikkeisiin tulee ratsastajan joustavista lonkkanivelistä. Tällöin myös keskivartalon tukilihaksisto voi aktivoitua ja vakauttaa ratsastajan asennon.
2. Jalat – pohkeet
   Kun lonkat ovat auki ja polvi pääsee sopivaan pehmeään kulmaan, pääsee alapohje luontevasti kontaktiin hevosen kyljen kanssa. Tällöin myös pohkeen käyttäminen onnistuu vaivatta ja rytmikkäästi.
3. Kädet
   Käden perusasento: olkapäät rennosti alhaalla, kyynärpää on koukussa ja kyljen lähellä, ranteet ovat suorat ja rennot, nyrkit ovat kannettuna sekä sormet kiinni. Ohjastuntuma tuntuu kyynärpäissä ja sormissa, kyynärnivel joustaa, jolloin tulee visuaalinen harha siitä että ratsastajan kädet ovat paikoillaan. Tosiasiassa kädet ja käsivarret ovat hiljaa suhteessa hevosen pään ja kaulan liikkeisiin nähden. Tämä on mahdollista silloin, kun kyynärpää linkittyy ratsastajan sahalihaksen kautta keskivartalon tukeen.

Tavallisimmat haasteet.
Tavallisin haaste on että lonkkanivelet ovat sisäkierrossa, jolloin ne ovat myöskin lukossa. Jalan nivelet toimivat ikään kuin ketjussa, jos yksi jäykistyy, muutkin jäykistyvät. Tällöin ratsastaja joutuu istumaan liiaksi reisilleen ja painopiste tulee liian eteen. Myöskin mukautuminen hevosen liikkeisiin vaikeutuu oleellisesti, eikä keskivartalon tukea voi syntyä. Alapohje kiertyy ulospäin, pohkeen käyttö vaikeutuu ja tilalle tulee usein nilkka tai kantapää. Myöskään kädet eivät tule vakaiksi koska keskivartalon tuki puuttuu.

Vaikutukset hevoseen
Kun ratsastajan lonkkanivelet pystyvät joustamaan, ja pakarat ja reidet ovat rennot, on hevosen helppo lähteä nostamaan selkäänsä. Tällöin myöskään ratsastajan paino ei kuormita hevosen etuosaa, ja painoa siirtyy jo osin automaattisestikin takaosalle. Ratsastaja pysyy hyvin hevosen rytmissä, jolloin hevonen liikkuu rennommin ja rohkeammin. Ratsastajan on helppo rytmittää apunsa oikein ja tilanteeseen sopivalla tavalla, jolloin hevonen myös kuuntelee ne paljon helpommin.

Tämä vaatii toki paljon harjoittelua ja jonkunkin verran kehonhallintaa.. Usein on kuitenkin enemmän kyse tekniikasta kuin siitä että esimerkiksi vatsalihakset olisivat totaalisesti liian heikot. Kun oivallus syntyy, ja ratsastaja saa kiinni oikeasta ajatuksesta ja tunteesta, voi tekniikka kehittyä hyvinkin nopeasti. Ja hevoset kiittää!!

Kuvat Internet / Facebook